Site Loader

Kuten ensimmäisessä kirjoitelmassani jo kerroin, tykkään tosi paljon Tallinnasta. Helppo pieni kaupunki lyhyen matkustusajan päässä. Vanhan kaupungin rakennukset ja niiden luoma tunnelma vetävät vuosi toisensa jälkeen puoleensa. Ja jälleen sinne piti päästä, joulutorikin oli juuri auennut.

Matkan tarkoitus oli käydä ostoksilla ja nauttimassa ravintoloiden antimia. Pieni reissu katkaisi kivasti myös työviikkoa, siksi lähdimmekin kesken viikon. Valitettavasti lunta ei ollut sielläkään, vaan vettä tihutteli. Vanha kaupunki oli silti kaunis ja joulufiilis alkoi löytyä.

Olen majoittunut Tallinnassa lukuisissa hotelleissa ja nyt valitsin hotelliksi – ties kuinka monennen kerran – Original Sokos hotel Virun. Ihan ok hotelli; huoneet hieman kulahtaneita, mutta asiakaspalvelu on toiminut ja shoppailemaan pääsee Viru keskukseen suoraan sisäkautta. Parasta kuitenkin on sijainti. Tälläkin kerralla kävelimme satamasta hotellille. Taksin toki saa näppärästi satamasta – tuolla kannattaa aina muistaa katsoa, että ottaa asiallisen taksin, sillä kaikenlaista muutakin on kyytejä tarjoamassa, rosvoushinnoin.

Tykkään Viru-hotellista avautuvasta maisemasta. Ylempien kerrosten huoneissa ikkunalla on ihan istuinpaikat, joista voi maisemia katsella. Tällä kerralla saimme kuitenkin huoneen toiselta puolen hotellia ja näkymät avautuivat ankeasti katolle. Eipä silti tullut huoneessa aikaa vietettyäkään liiemmin. Viime keväänä majoituimme isommassa huoneessa, jossa oli myös oma sauna. Yllättävästi tästäkin huoneesta näkymä oli katolle ja huoneeseen kantautuivat ikävästi hissin narinat. Ottaen huomioon kalliimman hinnan, odotin jotakin parempaa. Eipä silti käytetty edes sitä saunaa…

Täältä käytiin ostamassa lampaanvillapohjalliset tyttären kenkiin. Liikkeen valikoima oli aika laaja. Hinnat eivät halvimmasta päästä, mutta myös tuotteet olivat laadukasta käsityötä.
Hauskoja ja mun mielestä aika tyylikkäitäkin rusetteja. Valmistusmateriaali jonkinlaista puuta tai vaneria.

Tallinnan vanhan kaupungin joulutori on pieni, mutta kiva. Useassa kojussa myydään samankaltaisia lapasia, villasukkia ja muuta villatuotetta. Näitä ostettiin tälläkin kerralla, aikuisten kokoja. Lapasten hinnat olivat pääsääntöisesti 13 euroa ja villasukat pitemmällä varrella 18 euroa. Harvassa myyntimökissä oli näkyvillä mitään maksupäätteitä ja oletinkin vain käteisen käyvän. Kunnes huomasin yhdessä kojussa Visa-tarrat ja maksoinkin osan ostoksistani kortilla. Joulutorista noin puolet on ruokakojuja.

Joulutorin paras myyntikärry! Parin euron kappalehintaan löytyi vaikka minkälaista tikkaria. Oli lumiukkoa, ruusua ja eläinhahmoja, osa meni meilläkin parempiin suihin ennen kuin ehdin kuvaa ottaa.

Reissun kohokohtia mulle ainakin on myös ruoka. Luin jokin aika sitten, että Tallinnan ravintoloissa on ruuan laatu heikentynyt ja hinnat kohonneet. Päädyimme illalliselle ennestään tuttuun paikkaan: Peppersackiin. Siellä olen syönyt muutamaan kertaan todella hyvät pihvit ja maistanut myös sammakon reidet. Ravintolassa on aivan mielettömät puitteet ja ruokailun ohella voi nauttia valtavan upeista kattokruunuista ja muutenkin keskiaikaisesta tunnelmasta.

Ravintola Peppersack on saanut nimensä vuonna 1520 talon omistajaksi tulleen maustekauppias Hans Pepersackin mukaan.

Keskiviikkona emme varanneet pöytää etukäteen eikä se ollut tarpeenkaan, vaikka asiakkaita oli aika paljon. Ruoka tuli pöytään kohtuullisessa ajassa ja jaksoimme kyllä odottaa, sillä olimme vielä kylläisiä lounaasta. Annokset olivat sopivan kokoisia ja edullisia. Ruokajuomineen kaksi pääruokaa maksoi vähän päälle neljäkymppiä. Mikäli on isompi nälkä, kannattaa varmaankin ottaa myös alkuruoka. Pöytään tuotiin myös uunituoreita sämpylöitä ja valkosipulivoita. Itse pääruoka oli tällä kerralla ”ihan ookoo”, muistelisin saaneeni edellisillä kerroilla paljon herkullisempia makuelämyksiä. Suosittelen kuitenkin käymään kyseisessä ravintolassa.

Odotukset korkealla tilasin ankkaa.

admin

KATHY GOES SUNNY

Moikka! Täältä blogin takaa löytyy reilu nelikymppinen Kati, jonka isona intohimona on matkustelu. Matkassa mukana kulkee aviomieheni ja välillä muutakin perhettä.

Haluan jakaa kertomuksia, fiiliksiä  ja kokemuksia matkoiltamme tässä blogissa myös muille. En ole käynyt kaikkialla, mutta jokaisesta käymästäni paikasta olen löytänyt jotakin kiehtovaa.

Parasta on matkustaminen, toiseksi parasta seuraavan reissun suunnittelu. Aina ei tarvitse mennä kauas, mutta matkaan on päästävä! Olemme haaveilleet myös ulkomaille muuttamisesta – kenties vielä  pääsen kirjoittelemaan siitäkin projektista. 

Kirjoittelen tätä blogia pilke silmäkulmassa ja se toimii mulle vähän kuin päiväkirjana. Toivottavasti siitä on iloa muillekin. Tervetuloa lukemaan ajatuksia, kokemuksia ja matkasuunnitelmia!

kavijalaskuri