Site Loader

Tänään saavuttiin mieheni kanssa tänne Thaimaan lämpöön. Väsymys oli tullessa aivan järjetön, vaikka lentomatkat menikin melko sujuvasti nukkuen. Ekaa kertaa lennettiin Qatar Airwaysilla, jossa vaihto Dohassa – yleensä on käytetty suoria Finskin lentoja. Arviota lennosta myöhemmin, mutta olihan se ihan ookoo, näin lyhyesti.

Suvarnabhumi Apartment. Yhden yön pysähdys täällä,
muutaman kilometrin päässä lentokentältä.

Suvarnabhumin lentokentällä on otettu tässä vuoden sisällä nähtävästi uusi käytäntö: maahan tullessa annetaan myös sormenjäljet. Jonottaa ei kauan tarvinnut, sillä napakka täti oli ohjailemassa väkeä passintarkastusjonoihin ja ensimmäistä kertaa meidänkin piti maahantulokorttia täydentää. Ensimmäisen majoituspaikan osoite piti lappuseen selvittää tarkasti ja edellä mainittu innokas virkaihminen kirjoitti vielä omia merkintöjä osoitteesta meidän maahantulokortteihin. No, nopeasti päästiin tästä läpi ja vaihtamaan kevyempää vaatetta kentän vessaan.

Sitten vähän vaihtamaan rahaa kentän vaihtopisteeseen. Euroilla sai Thaimaan bahteja reippaasti vähemmän tänään kuin monilla aikaisemmilla reissuilla. Ei voi mitään, kurssien mukaan on elettävä ja kuitenkin voidaan todeta, että Thaimaa on silti vielä edullinen matkakohde meille suomalaisille. Bahtit taskuun ja hankkimaan taksikyytiä, joka saatiinkin samantien.

Matka ensimmäiseen majoituspaikkaan kesti taksilla noin vartin, kun matkaa oli noin 2,5 kilometriä. Kiva setä ajoi meidät kertaheitolla oikeaan osoitteeseen. Osoitteen näytin ”taksitolpalla” mun pikkuisesta vihosta, johon olen kirjaillut kaikenlaisia tärkeitä juttuja (kuten majapaikkojen osoitteet, lauttalaiturien nimet, lentojen numerot, jne). Jep, olen sen verran muinaisjäänne, että luotan ihan kynään ja paperiin. Suvarnabhumi Apartment sijaitsee asutusalueen keskellä, ihan hyvällä paikalla mielestämme. Sisälle pääsee sisäänkirjautumisen yhteydessä saatavalla ovikoodilla, huoneet ovat siistejä ja ilmastointi toimii.

Perillä olimme paikallista aikaa iltapäivällä. Hetken virkistäytyminen huoneessa ja sitten hakemaan ruokapaikkaa. Noin sadan metrin päässä hotellista löytyy kauppoja – Tesco ja heti sen vieressä 7eleven sekä paikallisten ruokakojuja runsain mitoin. Ruokapaikka löytyi seuraavan kadun kulmasta. Ruuat paistettiin kunnon liekillä pannuilla ja ruokamesta oli muutenkin pieni ja paikallinen, ei toki sellainen pelkkä ruokakärry. Ehdottomasti suosittelen syömään paikallisia ruokia eikä mitään mäkkäreitä, sillä thaimaalainen ruoka on hyvää! Kannattaa tietenkin harkita, kestääkö oma vatsa paikalliset torikojut tai ruokakärryjen antimet. Itse olen varovainen näiden kanssa, koska vatsani saattaa silloin tällöin olla eri mieltä ruuan laadusta. Kuitenkin syön paikallisia ruokia paikallisten tekemänä.

Ruokalistat olivat parhaat päivänsä eläneet joskus menneillä vuosikymmenillä, päätelleen niiden rapistuneesta ulkokuoresta. Menu oli paikallinen ja fried rice with chicken sekä isot Leo-oluet saatiin tilattua, palvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Hinnat eivät luonnollisesti päätä huimanneet (60 thb = 1,78€).

Fried rice with chicken. Suuri annos alle kahdella eurolla.

Apartmentin naapurissa on pikkuruinen kauppa, jonka pihassa muutama penkki ja pöytä. Poikkesimme nauttimaan kylmät oluet. Asiakaspalvelu pelasi ihan hienosti, ottaen huomioon, että omistaja makoili mennessämme lattialla ja vietti iltapäivän lepohetkeä. Oluet ehtivät hieman jo lämmetä niitä nauttiessamme, sillä pullot olivat 0,62l kokoisia (hintaa näilläkin 60baht). Alkoholia Thaimaan kaupoissa ei myydä klo 14-17 välisenä aikana.

Oluet ja ruoka vatsassa vaikuttivat erittäin tehokaasti ennalta väsyneeseen kroppaan, joten eikun nukkumaan. Thaimaassa kello on viisi tuntia enemmän kuin kotona, mutta viime reissuilla olen jo päässyt uuteen rytmiin paremmin kuin ihan ensimmäisillä matkoilla, jolloin oma sisäinen kello saattoi olla sekaisin puolen viikkoa.

Illemmalla haettiin Tescosta vielä cafe lattet ja varattiin meidän respan rouvalta taksi aamuksi. Matka jatkuu huomenna Vietnamiin…

admin

KATHY GOES SUNNY

Moikka! Täältä blogin takaa löytyy reilu nelikymppinen Kati, jonka isona intohimona on matkustelu. Matkassa mukana kulkee aviomieheni ja välillä muutakin perhettä.

Haluan jakaa kertomuksia, fiiliksiä  ja kokemuksia matkoiltamme tässä blogissa myös muille. En ole käynyt kaikkialla, mutta jokaisesta käymästäni paikasta olen löytänyt jotakin kiehtovaa.

Parasta on matkustaminen, toiseksi parasta seuraavan reissun suunnittelu. Aina ei tarvitse mennä kauas, mutta matkaan on päästävä! Olemme haaveilleet myös ulkomaille muuttamisesta – kenties vielä  pääsen kirjoittelemaan siitäkin projektista. 

Kirjoittelen tätä blogia pilke silmäkulmassa ja se toimii mulle vähän kuin päiväkirjana. Toivottavasti siitä on iloa muillekin. Tervetuloa lukemaan ajatuksia, kokemuksia ja matkasuunnitelmia!

kavijalaskuri