Site Loader

Mukavassa sängyssä nukutun yön jälkeen oli mukavaa huomata, että tilattu taksikin saapui. Tai siis apartmentin henkilökunnasta joku kuskasi meidät Suvarnabhumin kentälle.Vaikka hyvin olikin nukuttu, alkoi aamuäreys hiipiä takavasemmalta ja hermot alkoivat poksahdella viimeistään siinä vaiheessa, kun Departures-taululle ilmestyi oma lentomme, perässä teksti ”peruttu”.

Nooooh, ilmaantuihan siihen perään heti täsmälleen samalla aikataululla, samalla lentoyhtiöllä, mutta eri lennon numerolla korvaava lento. Tarkistettiin vielä sähköposti, jossa ilmoitus asiasta oli tullut hetki aiemmin, joten ei muuta kuin hermojaan kokoamaan ja check inniin. Vähän olen tullut siihen tulokseen (ja mieheni etenkin), että sietäisin tällaisia lentokenttätilanteita huomattavasti paremmin, kun olisin nauttinut aamupalaksi vaikka vähän viiniä… Kaikenlaiset ennalta suunnittelemattomat muutokset vievät samantien epämukavuusalueelle ja siitä syystä tällekin matkalle olemme ottaneet aikaa matkustamiseen. Eihän se silti takaa, ettei lentoja peruttaisi tai että ne aina olisivat aikataulussa. Ja kun meidän lisäksi niillä lentokentillä on ihan muutama muukin – ja aina siellä check in-tiskillä joku alkaa pakkaamaan laukkujaan uudelleen.

Bangkokista lähtiessä sormenjäljet otettiin vain toisen käden neljästä sormesta. Kurkussa alkoi tuntua melkoinen ylenantamisen tarve, kun tajusin, että on pakko laittaa sormensa siihen samalle näytölle, johon kaikki muutkin. Siis ihan kaikki muutkin, mukaan lukien se kiinalaismamma, joka tunteella kaiveli nenäänsä koko jonotusajan – sattuneesta syystä menimme aivan eri tiskille. Mutta silti, etovaa.

Lento Bangkokista Ho Chi Minh Cityyn kesti puolisentoista tuntia. Nukuin taas ennen kuin kone ehti nousta ja oikeastaan koko matkan ajan. Aina se lentäminen vähän jännittää, joten kivempaa on matkustaa, kun sen tekee unten mailla. Lennettiin Vietjet Airilla ja homma toimi hyvin. Kone ei edes ollut täynnä, joten saimme istua kahdestaan kolmen penkin rivissä.

– Viitsinkö edes mainita, että lentokoneessa istuminen täysin vieraan ihmisen vieressä ei ole suurimpia unelmiani. Ja ennen kuin joku ajattelee, että mun kannattais jäädä kokonaan vain kotiin, niin en nyt ihan vakavalla naamalla näitä kirjoittele, mutta kerron mielipiteeni kuitenkin. Ja ehkä tässä kun ikää karttuu, ei sitä pitkää pinnaa löydy kaikissa tilanteissa samalla tavalla kuin nuorempana. Vaikka voisi luulla asian olevan juuri päinvastoin, niin mulla se menee näin. Myönnän myös, että vuosien saatossa, kun on näitä ikäviä tapahtumia ollut lentomatkailuun liittyen, alan usein itsekin liikaa miettimään kaikkia mahdollisia uhkakuvia. Tottakai asiat pitää tiedostaa, mutta liiaksi ei pidä alkaa itseään pelottelemaan.

Vietnamissa Tan Son Nhatin kansainvälisellä lentokentällä ei ollut paljon väkeä, mutta jonot liikkuivat tuskallisen hitaasti. Väkeä meni passin tarkastukseen yksi, kaksi tai kolme kerrallaan. Useat ilmeisesti joutuivat näyttämään jonkin dokumentin siitä, että eivät aio olla yli 15 päivää (joka on viisumivapauden aikaraja) Vietnamissa – paluulentolippu tai viisumi siis pitää olla tässä vaiheessa. Toki Bangkokin kentällä jouduimme jo näyttämään paluuliput, että edes pääsimme koneeseen. Päättelimme siis mieheni kanssa, että voimme myös marssia yhtä aikaa siihen tiskille – ei voitu. Meille kerrottiin ystävällisesti, että ”yksi kerrallaan” eikä kummaltakaan lopultakaan kyselty mitään maastapoistumissuunnitelmaa tai viisumia. Pääsimme nopeasti kuitenkin tästä läpi, kun taas monet muut seisoivat tiskillä pitkään.

Olimme varanneet taksin etukäteen, mutta lennon ollessa myöhässä parisenkymmentä minuuttia ja jonottaessa maahantulomuodollisuuksiin aikaa kului vielä pitkälti, oli se taksi jo mennyt. Eikun ulos terminaalista ja etsimään kyytiä hotelliin.

Kauan ei ehditty menoa ihmetellä, kun taksia tarjottiin. Vinkiksi heti perään kaikille: näitä ei yleensä kannata ottaa ainakaan ensimmäisellä tarjotulla hinnalla. Tämän toki tiesimme mekin, mutta matkaväsymyksestä johtuen tartuimme ensimmäiseen tarjottuun taksiin, vaikka se kuulostikin hintavalta. Hinnaksi kerrottiin 575.000 dongia eli 27 euroa. Mieheni siinä poltteli vielä (pahan tapansa mukaan) tupakkaa, kun taksi saapui. Ei hätää, kuulemma voimme hyvinkin jo hypätä kyytiin ja taksissa saa tupakoida. No, ei kiitos kuitenkaan. Aika oudolta kuulosti tänäpäivänä, kun tupakointi on kiellettyä suunnilleen kaikkialla. Taksikuski halusi maksun heti ja hänelle ojensimme 600.000 dongia – vaihtorahaa tyyppi ei edes yrittänyt takaisin tarjota. Eikä me jaksettu sitä noin euron suuruista vaihtorahaa alkaa pyytelemäänkään. Ja btw; paluukyyti kentälle täysin samasta paikasta maksoikin sitten vain 140.000 dongia…

Hotellimme Huong Sen sijaitsi Ho Chi Minh Cityn District ykkösellä, eli aivan ydinkeskustassa. Luokitus Bookingissa 3 tähteä, mutta meidän mittapuulla menisi kyllä lähelle viittäkin. Kaiken huipuksi Vietnamissa vietettiin juuri kiinalaista uutta vuotta, joten hotellihuoneemme korotettiin sviittiin täysin ilmaiseksi! Ihan jees. Sviitti sijaitsi vähän yllättävästi kerroksessa kaksi, mutta sen kaarevalta parvekkeelta olikin näkymät kaiken tapahtuman keskipisteeseen. Meteli oli valtava, onneksi hotellin seinät ja ikkunat suojasivat aika hyvin kaikelta melusaasteelta. Pari päivää kului mukavasti hotellin kattoterassilla uiden ja poreammeessa istuskellen.

Huong Sen Hotel, Ho Chi Minh City, Vietnam

Olimme todella kaupungin kalleimmassa ytimessä, sillä ihan pitsaan ja muuhun perusruokaan meni rahaa ihan kiitettävästi. Esimerkkinä: kaksi pitsaa, oluet ja vedet maksoivat hulppeat 946 tuhatta dongia. (Tuon kun jakaa 22 tuhannella, saa määrän euroina.) Ympäriltä löytyi putiikkeja Lacostesta Hugo Bossiin, Guccista Rolexiin… Eipä siinä silti mitään, kun juuri olimme vaihtaneet 500 euroa 11 miljoonaksi dongiksi. Kerrankin miljoonia lompakossa!

Sitä ihmismäärää ei vain voi käsittää, joka kulkee taukoamatta pitkin keskustan katuja. Menee autoa ja mopoa, joissa molemmissa säännöllisesti useampia matkustajia. Ja kun muualla ei mahdu kulkemaan, ajetaan mopoilla ihan surutta pitkin jalkakäytäviä. Se tuli opittua aika nopeasti, että autot antavat tietä, mutta mopoilla ajetaan vaikka yli. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoista tuollaista väenpaljoutta on seurata hetken, mutta rajansa kaikella.

Ho Chi Minh City, Vietnam

Arvio Ho Chi Minh Citystä näin lyhyellä ensivisiitillä: ihan ookoo, mutta pari päivää riittää. Eihän tuollaisesta jättikaupungista saa mitään kokonaiskäsitystä lyhyessä ajassa, mutta hyvin rajoittuneen kokemukseni perusteella arvio on plussan puolella.

Ehkä yllättävintä oli se, että kaikkien lukemieni juttujen perusteella olin ajatellut eteläisen Vietnamin olevan enemmän esimerkiksi Thaimaan kaltainen ja että pohjoisessa olisi kiinalaiskulttuuri valloillaan. Omasta mielestäni täällä etelässäkin kiinalainen kulttuuri oli näkyvillä vahvasti. Toki saavuimme täysin sattumalta juuri kiinalaiseen uuden vuoden juhlaan, mutta olihan kaupunki muutenkin esimerkiksi täynnä kiinalaisia ravintoloita. Ja ihmisiä.

Tämä entinen Saigon on vihreä kaupunki. Jokaikisellä parvekkeella, terassilla, katolla ja kaikkialla muuallakin on ruukuissa kasvavia palmuja, kukkia ja muita vihreitä. Kaupungin keskellä on vihreitä puistoja – siis oikeasti vihreitä eikä sellaisia pystyyn kuolleita ruskeita. Tulee ihan iloiselle mielelle katsellessa kukkaistutuksia ja muuta vihertävää heinää, jota joka puolella kasvaa. Enpä sitten tiedä, kuinka suuriksi nämä kasvit voidaan rakennusten katoilla ja seinillä kasvattaa, että niistä ei aiheudu haittaa rakennuksille…

admin

KATHY GOES SUNNY

Moikka! Täältä blogin takaa löytyy reilu nelikymppinen Kati, jonka isona intohimona on matkustelu. Matkassa mukana kulkee aviomieheni ja välillä muutakin perhettä.

Haluan jakaa kertomuksia, fiiliksiä  ja kokemuksia matkoiltamme tässä blogissa myös muille. En ole käynyt kaikkialla, mutta jokaisesta käymästäni paikasta olen löytänyt jotakin kiehtovaa.

Parasta on matkustaminen, toiseksi parasta seuraavan reissun suunnittelu. Aina ei tarvitse mennä kauas, mutta matkaan on päästävä! Olemme haaveilleet myös ulkomaille muuttamisesta – kenties vielä  pääsen kirjoittelemaan siitäkin projektista. 

Kirjoittelen tätä blogia pilke silmäkulmassa ja se toimii mulle vähän kuin päiväkirjana. Toivottavasti siitä on iloa muillekin. Tervetuloa lukemaan ajatuksia, kokemuksia ja matkasuunnitelmia!

kavijalaskuri