Site Loader

Matka on taittunut Vietnamista Thaimaan puolelle. Ensimmäistä kertaa tulimme ihmettelemään Koh Koodin upeita maisemia. Lautta (Boonsiri high speed ferry) tänne lähti Laem Sok -laiturista Tratista. Matka sujui nopeasti, reilussa tunnissa. Merenkäyntiä ei ollut, mutta pientä keinuntaa silti.

Liput lauttaan buukkasin edellisenä iltana Bookaway-sivustolta. Maksu tapahtui kortilla ja vahvistus lippuvarauksesta saapui sähköpostiin puolessa tunnissa. Konkreettisesti liput saimme käsiimme Boonsirin luukulta, jonne taksi meidät kuljetti. Siitä lauttarantaan järjestettiin yhteiskuljetus. Kaikki sujui näppärästi.

Lauttaliput Koh Koodille maksoivat noin 35 euroa kahdelta.

Ao Salad pieristä oli myös yhteiskuljetukset samalla lauttalipun hinnalla majoituspaikkoihin. Lava-autoja oli useita kyyditsemässä väkeä ja hotellin nimen mukaan meidät opastettiin oikeaan kyytiin.

Oma majoituksemme oli tällä kerralla hyvin vaatimaton (siis hyvin, hyvin, hyvin vaatimaton) huone noin puolen kilometrin päässä saaren päärannalta. Itse asiassa, nyt ei ihan Bookingin kuvat täsmänneet sen kanssa, mitä vastassa oli. Hyvät naurut saatiin ainakin, kun verrattiin tätä majapaikkaa edeltäneisiin lukaaleihin. Jäimme tänne, kyllä sitä pari päivää pärjää missä tahansa… Sisäänkirjautuminen ja rannalle!

Rantapyyhkeitä meillä ei ollut mukana ja majapaikan henkilö hieman epäili, saakohan sellaisia edes saaren kaupoista – löysimme sentään pyyhkeet, lasten versiot aplikoiduilla koiran kuvilla… toki ilmankin olisi pärjätty, kyllä aurinko kuivaa. Myös monikäyttöinen saronki (siis sellainen iso liina, joka muuntautuu aina hameesta makuualustaksi rannalle) piti taas ostaa, näitä ei voi koskaan olla liikaa. Hintaakin vain 200 bahtia.

Merivesi oli äärettömän kirkasta. Missään muualla näin kirkkaita vesiä en muista nähneeni. Tai, onhan se vesi kirkasta ollut muuallakin, mutta täällä se oli jotakin vielä enemmän. Harmi, ettemme välitä snorklaamisesta, siihen tämä paikka on aivan ihanteellinen. Useita sukellusputiikkejakin löytyy pitkin saarta, joten aloittaminen ei olisi vaikeaa.

Saarella meno on hyvin hiljaista ja rentoa. Ja me olimme saaren ”keskustassa”. Siinä päärannan lähistöllä oli muutama ravintola ja sukellusputiikki. Rauhaa täältä toki porukka tulee hakemaankin. Ihmisiä – turisteja – liikkuu sinne tänne mopoilla, mutta liikenne on kaiken kaikkiaan hyvin rauhallista. Kiinnitin huomiota, ettei lähes kukaan käyttänyt ajaessaan kypärää. Thaimaassa kypäräpakko on ainakin mopon kuljettajalla.

Kaupat ovat erittäin pieniä ja paikallisia. Usean kaupantapaisen ja pikkuravintolan tolpassa oli kyltti ”Say no to 7eleven” ja tosiaan toivon, että mitään ketjumyymälöitä ei tälle saarelle tulekaan. Meidän lähikauppamme omistaja oli arviolta noin sataviisikymmentävuotias rouva. Kauppa sijaitsi naapurissa, mutta ei sitä aluksi meinannut ”kaupaksi” tunnistaa, sellainen pihan perällä oleva rakennus. Viereisessä majoituspaikassa oli iso kyltti ”Danger – monkey” ja siinä kyltin alla tosiaan istuskeli apina tyytyväisen oloisen itseään rapsuttelemassa. Vapaana se ei kuitenkaan ollut, vaan kiinni narun päässä.

Meidän ”lähikauppa”

Ihanaa rauhaa ja hiljaisuutta, kauniita maisemia – mitä muuta lomalla kaipaakaan. No, tuli oivallettua sellainen juttu itsestämme, että kaipasimme edes jotakin puuhaa ja vähän enemmän vilskettä. En ilmeisesti osaa vain olla enkä nähtävästi erityisesti pidä liiasta rauhastakaan. Pohdin nämä kaksi päivää, jotka Koh Koodilla vietimme, että onpa ihanat maisemat, mutta olen valmis jatkamaan matkaa. Päiviin mahtui syömistä, thaihierontaa, uintia ja kävelylenkkiäkin tehtiin. Kuulostaa siltä, että aivan riittävästi siinäkin jo puuhaa, kun lomalla ollaan. Ei sopinut meille, vaan keskusteluissa lähinnä koitimme perustella itsellemme, että ”onhan tällainen rauhallisuuskin ihan ookoo” – ei se kuitenkaan meille niinkään ollut. Ei tätä oikein osaa selittää, mutta tällainen oli meidän kokemus. Ihan piti ihmetellä, miten jotkut sanovat voivansa olla täällä viikon, jopa kuukauden. Ei tämä missään nimessä mitään kärsimystä ole ollut, mutta jotakin muutakin kaipaisimme. Päivän käynti olisi ollut varmaan meille sopivin juttu. Eipä voinut tätäkään ennen tietää kuin täällä kävi. Että sen puolesta kokemusta – ja varsinkin itsetuntemusta tuli huimasti lisää. Eikä missään nimessä harmita, että Koh Koodille poikettiin.

Masemat olivat rehevät Koh Koodilla. Kookoksia oli putoillut pitkin poikin, ne ovatkin saaren yksi elinkeino.
Koh Koodilla on kirkkaat vedet.

Suosittelen matkaa Koh Koodille sellaisille, jotka haluavat ihailla kauniin kirkkaita vesiä, valkoisia palmurantoja ja vain olla. Tottakai myös snorklaus ja sukellus ovat tämän saaren juttu. Itse totean vain lyhyesti, että Koh Kood on nyt nähty, eli nokka kohti seuraavaa paikkaa.

admin

KATHY GOES SUNNY

Moikka! Täältä blogin takaa löytyy reilu nelikymppinen Kati, jonka isona intohimona on matkustelu. Matkassa mukana kulkee aviomieheni ja välillä muutakin perhettä.

Haluan jakaa kertomuksia, fiiliksiä  ja kokemuksia matkoiltamme tässä blogissa myös muille. En ole käynyt kaikkialla, mutta jokaisesta käymästäni paikasta olen löytänyt jotakin kiehtovaa.

Parasta on matkustaminen, toiseksi parasta seuraavan reissun suunnittelu. Aina ei tarvitse mennä kauas, mutta matkaan on päästävä! Olemme haaveilleet myös ulkomaille muuttamisesta – kenties vielä  pääsen kirjoittelemaan siitäkin projektista. 

Kirjoittelen tätä blogia pilke silmäkulmassa ja se toimii mulle vähän kuin päiväkirjana. Toivottavasti siitä on iloa muillekin. Tervetuloa lukemaan ajatuksia, kokemuksia ja matkasuunnitelmia!

kavijalaskuri